Pekka-Tapani Harjola (26.12.1927 - 27.4.2024)

Yhdistyksemme perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja nukkui pois 96 vuoden iässä Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2024 lyhyen sairastelun jälkeen.  Kevään 50-vuotis juhlakokouksessa saimme iloksemme vielä nauttia hänen seurastaan ja oivaltavasta huumorintajustaan juhlapuheen muodossa.  

Pekka-Tapani Harjolan merkittävää elämäntyötä muistellessa on syytä palauttaa mieleen hänen mittaamattoman arvokas panoksensa suomalaisessa sydän- ja verisuonikirurgiassa. Hänen pioneerityönsä vaikutukset näkyvät edelleen niin lääketieteellisissä saavutuksissa kuin monien leikattujen potilaiden parantuneessa ennusteessa. 

Pekka väitteli vuonna 1960 ja valmistui 1962 rintaelinkirurgiksi HYKS III kirurgian klinikassa. Hän työskenteli 1963–67 Kemin sairaalassa kirurgian ylilääkärinä kehittäen verisuonikirurgiaa. Hän mm. kuvasi ensimmäisenä sisuspunoksen aiheuttaman sisusvaltimorungon ahtauman, joka on edelleen ajankohtainen ja laajalti siteerattu löydös.

1960-luvun lopulla sydänkirurgian kentällä tapahtui merkittävä muutos koronaarikirurgian yleistyessä Yhdysvalloissa. Suomessa Pekka oli yksi niistä rohkeista ja edistyksellisistä kirurgeista, jotka olivat valmiita tuomaan tämän uuden menetelmän kotimaahamme. Hän oli mukana seuraamassa Bill Clelandin sepelvaltimoiden ohitusleikkausta Lontoossa vuonna 1969 Hammersmithin sairaalassa. Tämä kokemus innoitti hänet Suomen ensimmäisen sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen suorittamiseen vuonna 1970.  

Pekka ei tyytynyt pelkästään leikkaustekniikoiden tuomiseen Suomeen, vaan hän myös osallistui aktiivisesti niiden kehittämiseen ja parantamiseen. Hän omaksui nopeasti uudet menetelmät, kuten arteria thoracica internan käytön, mikä paransi potilaiden leikkaustuloksia ja vakiinnutti Suomen aseman kansainvälisen koronaarikirurgian eturintamassa. Hänen panoksensa kansainvälisessä monikeskustutkimuksessa vahvisti ohitusleikkausten hyödyt ja vaikutti merkittävästi hoitomuodon vakiinnuttamiseen. 

Pekan vaikutus ulottui myös laajemmin verisuonikirurgiaan ja monitieteelliseen yhteistyöhön. Vuonna 1974 hän perusti Suomen Angiologiayhdistyksen, joka toi yhteen eri erikoisalojen edustajat ja edisti verisuonitautien monitieteellistä tutkimusta ja hoitoa. Yhdistyksemme onkin toiminut merkittävänä koulutus- ja tutkimusalustana ja Pekan johdolla on järjestetty lukuisia kokouksia ja koulutustilaisuuksia, jotka ovat rikastuttaneet suomalaista lääketiedettä. Pekka myös osallistui yhdistyksen toimintaan aktiivisesti ja kiinnostus angiologiaan säilyi hänellä vahvana loppuun asti.

Pekan perintö on nähtävissä myös konkreettisina parannuksina suomalaisessa sairaanhoidossa. Hänen johtamanaan avosydänkirurginen toiminta laajeni ja kehittyi merkittävästi. Yksityissairaala Mehiläisessä hänen johdollaan aloitettu avosydänkirurginen toiminta vuonna 1986 oli yksi esimerkki hänen visionäärisyydestään ja sitoutumisestaan potilaiden parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Koronaarikirurgian myötä yliopistollisten sairaaloiden sydänkirurgiset yksiköt laajenivat ja niiden lukumäärä lisääntyi. Turku aloitti koronaarikirurgian vuonna 1973. Tampere 1979, Oulu 1980 ja Kuopio 1983. 

On mahdotonta korostaa liikaa sitä, miten suuri vaikutus Pekan työllä on ollut suomalaisen sydänkirurgian kehitykselle ja potilaiden elämänlaadun parantamiselle. Hänen elämäntyönsä on jättänyt merkittävän ja pysyvän jäljen lääketieteen historiaan ja hänen työnsä innovatiivisuus elää edelleen monien potilaiden ja lääketieteen ammattilaisten kautta myös tulevaisuudessa. 

Jäämme kaipaamaan Pekka-Tapani Harjolaa syvästi,  

Suomen Angiologiayhdistyksen hallitus 

Suomen Angiologiayhdistyksen historiikki

Pekka-T. Harjola

Angiologiaan kuuluvat kysymykset liittyvät moniin lääketieteen erikoisaloihin varsin oleellisesti. Luonnollisena seurauksena tästä Meilahden sairaalassa virisi 70-luvun alkupuolella toistuvia keskusteluja poikkitieteellisen yhdistyksen perustamisesta saattamaan eri alojen edustajia yhteen ja helpottamaan alojen keskinäistä vuorovaikutusta. Verisuonikirurgia on keskeisessä asemassa angiologiassa, joten oli luontevaa, että verisuoni- ja koronaarikirurgista toimintaa johtanut dosentti Pekka-T. Harjola, konsultoituaan vielä radiologeja ja kardiologeja, päätti perustaa poikkitieteellisen angiologisen yhdistyksen.

Lumimyrskyisenä iltana, helmikuun 14. päivänä 1974, Helsingin Seurahuoneen 'Takatasku'-kabinettiin saapuivat kokoonkutsujan lisäksi kardiologiaa edustava M.H.Frick Helsingistä, verisuonikirurgiaa edustavat Kyösti Koikkalainen, Björn Lindström ja Pekka Tala Helsingistä sekä Markku Inberg Turusta, radiologiaa edustavat Rolf Köhler, Tauno Mannila, Matti Valle ja Mauri Wiljasalo sekä fysiologian edustajana H.S.S. Sarajas samoin Helsingistä. Kutsun myös saanut T.M. Scheinin oli leikkaamassa Meltolassa, eikä lumimyrskyn vuoksi ehtinyt ajoissa kokoukseen.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Harjola, sihteeriksi Koikkalainen ja pöytäkirjan tarkastajiksi Inberg ja Valle. Yhdistyksen perustamisesta virisi vilkas keskustelu, joka päättyi yksimieliseen päätökseen perustaa Suomen Angiologiayhdistys - Finska Föreningen för Angiologi (Finnish Society of Angiology).

Yhdistyksen säännöissä määriteltiin yhdistyksen tarkoitusperiksi: 'edistää angiologian tieteellistä ja käytännöllistä kehitystä, toimia yhdyssiteenä vastaaviin ulkomaisiin yhdistyksiin sekä valvoa angiologisten potilaiden etuja'. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys voi järjestää kokouksia, luentoja, esitelmätilaisuuksia sekä jatkokoulutuskursseja, harjoittaa julkaisutoimintaa ja suorittaa varojen keräystä käytettävissä olevin tavoin.

Muilta osin säännöt, jotka hyväksyttiin yksimielisesti noudattivat yhdistyslain suosittamaa yleistä linjaa. Sääntöjen hyväksymisen jälkeen kokouksen osanottajat allekirjoittivat yhdistyksen perustamiskirjan (poissa ollut Scheinin jälkeenpäin).

Perustamiskirjan allekirjoittamisen jälkeen pidettiin Suomen Angiologiayhdistyksen perustava kokous, jossa valittiin yhdistyksen hallitus ja virkailijat:

SAY:n hallitus v. 1974

• Puheenjohtaja Pekka-T. Harjola
• Varapuheenjohtaja H.S.S. Sarajas
• Sihteeri Kyösti Koikkalainen
• Varainhoitaja Matti Valle
• Muut hallituksen jäsenet T.M. Scheinin, M.H. Frick, Markku Inberg, Björn Lindström ja Mauri Wiljasalo
• Tilintarkastajiksi valittiin Rolf Köhler ja Tauno Mannila sekä varatilintarkastajiksi Pekka M. Tala ja Ossi Korhola.

Jäsenmaksun suuruudeksi määrättiin kaksikymmentä markkaa.Se päätettiin pitää jatkossakin niin matalana, että se ei muodostaisi estettä kenenkään liittymiselle mukaan yhdistyksen toimintaan. Rahoitusta yritettiin kohentaa keräämällä lahjoituksia Verohallituksen myöntämän verovapauden turvin. Se ei kuitenkaan ollut kovin tuottoisaa, ennen kuin 1987 eräs eläkevakuutusyhtiö lahjoitti 1 500 000,- (miljoonaviisisataatuhatta) subtraktioangiografialaitteiston hankkimiseksi yhdistyksen käyttöön. Tällä laitteella oli tarkoitus mahdollistaa täysimittainen koronaariohitusleikkaus-ohjelma yksityissektorilla. Yhdistys päätti vuokrata laitteiston Sairaala Mehiläiselle ja varapuheenjohtaja Anssi Sovijärvi neuvotteli yhdistykselle erittäin edullisen kymmenvuotisen vuokrasopimuksen, jonka puitteissa laitteiston hinta korkoineen kuoletettiin yhdistyksen tilille. Tämä teki mahdolliseksi jakaa vuosittain apurahoja yhdistyksen jäsenille angiologiaan liittyvän tutkimustyön tukemiseksi.

Yhdistyksen puheenjohtajana jatkoi Harjola peräti 18 v. ajan. Häntä seurasi Mauri Lepäntalo hoitaen pestiä 10 vuotta. Varapuheenjohtajina toimivat Sarajas, Wiljasalo, Frick, Sovijärvi, Werkkala ja Ulla-Stina Salminen.Sovijärvi hoiti virkaa 8 vuotta ja Werkkala 6 vuotta. Sihteereinä toimivat Koikkalainen (5 v.),Tapani Mattila (9 v.), Jaakko Karumo (1 v.), Salminen (5 v.),O. Saarinen (2 v.), Riitta Lassila (4 v.) ja Pekka Aho (4 v.). Varainhoitajista kannattaa mainita Matti Valle, joka hoiti tehtävää 12 ensimmäistä vuotta sekä häntä seurannut Pekka Keto kahteen otteeseen yhteensä 14 vuotta.

Perustamisen jälkeisessä vaiheessa todettiin, että muissa pohjoismaissa ei ollut vastaavia yhdistyksiä , joiden kanssa olla yhteistoiminnassa. International Union of Angiology'n jäseneksi Suomen Angiologiayhdistys hyväksyttiin 1976 ja jäsenyys lakkasi 1983, kun Union muutti sääntöjään niin, että kansalliset seurat lakkasivat olemasta Unionin jäseniä ja yksittäisten henkilöjäsenten tuli liittyä niin halutessaan Unionin jäseniksi.

Varsinaista toimintaa yhdistys harjoitti pitämällä vuosikokousten (kaikissa myös tieteellinen ohjelma) lisäksi noin kolmekymmentä tieteellistä kokousta tai symposiumia, usein yhdessä teemaan sopivan erikoislääkäriyhdistyksen kanssa. Vieraileviksi luennoitsijoiksi kutsuttiin alan ulkomaisia eksperttejä.

Tämän tekivät mahdolliseksi sponsorit, jotka auliisti tukivat useimpien kokousten järjestelyjä. Sponsoreista erikoisesti mainittakoon Boehringer Ingelheim (Panfarma) ja MSD. Edelleen osallistuttiin moniin Lääketiede-päiviin soveltuvin aihein, sekä järjestettiin useita 'post graduate'- kursseja käytännön verisuoni- ja koronaarikirurgiassa.

Vuosien kuluessa yhdistyksen jäsenmäärä on kohonnut kahdeksastakymmenestä noin kahteensataan. Kunniajäseniksi hallitus on kutsunut Pekka-T. Harjolan, Björn Lindströmin, Mauri Lepäntalon ja M.H. Frickin.

Perustamiskirja